INRIKES-lehden numero 5 vuodelta 2026

Kotimaa

Klikkaa tästä lukeaksesi lehden digitaalisena.

HERRA BRONCK - ilmestyy Sheratoniin

Jaa

Tegelbacken alkaa ottaa muotoaan. Kivetykset on valmiit ja jäljellä on istutukset ennen kuin tukholmalainen keidas avautuu. Seison uudistetun Sheraton-hotellin svittinäkymän yllä ja katson alas – sieltä näyttää lupaavalta ja täältä sisältäkin. Mutta palataan ajassa taaksepäin ja syödään lounasta hotellin uutena avautuneessa ravintolassa Mr. Bronck.

Janni Berndt Dahl, pääsommelier, Pontus Wellén, keittiömestari ja Elin Roquet, Sheraton Tukholman toimitusjohtaja

Sheraton-hotelli avattiin vuonna 1971, ja se oli tuolloin Euroopan ensimmäinen Sheraton-hotelli. Kansainväliset matkailijat, poliitikot ja maailmankuuluisuudet ovat vuosien varrella auttaneet nostamaan hotellin maailmankartalle. Nyt yli 400 miljoonan kruunun investoinnin jälkeen se on jälleen valmis palvelemaan vieraitaan – niin ruuan ja juoman kuin majoituksen ja kokous- ja juhlatilojenkin osalta. Sisustusarkkitehdit ADC & Tuneaulta ovat vastanneet tilojen luomisesta. Ravintola Mr. Bronck on saanut nimensä ruotsalaisesta emigrantista Jonas Jonsson Bronckista Smålandista. New Yorkissa hän osti maata Harlemjoen pohjoispuolelta alueelta, josta tuli Broncksinmaa ja joka myöhemmin nimettiin Bronxiksi. Amerikkalaiset vaikutteet ovat selviä – erityisesti ruokalistalla. Mr. Bronckin keittiömestari Pontus Wellén kuvailee ruokakonseptiaan näin:


– Haluamme luoda elämyksen, jossa kaikki loksahtaa kohdalleen ilman tunnetta ponnistelusta. Otamme amerikkalaisia klassikoita ja vahvistamme makuja, samalla kun skandinaaviset raaka-aineet nostavat annoksia siellä, missä se on merkityksellistä. Hyvin valmistettu ruoka selkeillä mauilla, täydellisesti yhteensopiva viini ja tunnelma, joka tekee viipymisestä helppoa. Ruokalista on jaettu eri konsepteihin, kuten Raw & Bubbles ja Dogs & Rolls. Juomavalikoima on laaja ja amerikkalaisilla viineillä on
its natural place. We leave the political discussion surrounding them aside. The old wine world also takes its place, and both introductory wines and exclusive vintages are available here. Hotel manager Elin Roquet welcomes us and introduces both the head chef and Janni Berndt, the head sommelier and restaurant manager: – One of our goals is
vieraat jäävät tänne pitkäksi aikaa – lounas venyy ja yhtäkkiä kello on viisi. Nauti lounaasta. Kerro mielellään kaikille, oliko se hyvää – ja kerro minulle, jos jokin ei ollut hyvää, hän sanoo. Laseihin tarjoillaan
Deutzin samppanjaa, joka on talon samppanja täällä, tai alkoholiton Odd Bird -juoma pienessä pullossa. Alkuruoaksi saamme kampasimpukka-carpaccion kumkvatin, tomaattien, mereneläväemulsion ja vihreiden kera, tai kasvissyöjäversion, joka näyttää samalta, mutta kampasimpukat on korvattu sydänpalmulla. Molemmat ovat superhyviä, niissä on ihania koostumuksia, tyylikkäät esillepanot ja emulsion, josta kamppailen saada jokaisen pisaran ylös. Pöydässä puhumme Robinsonista ja suunnittelusta.

Otamme amerikkalaisia klassikoita ja voimistamme makuja, samalla kun skandinaaviset raaka-aineet nostavat annoksia siellä, missä se on merkityksellistä.

Tähän mennessä amerikkalainen ei ole ollut niin käsinkosketeltavaa lautasella, mutta nyt se muuttuu. Tarjolla on runsaita annoksia Surf & Turf -annoksia, hummeria ja entrecôtea. Lisäksi ranskalaisia ja choronkastiketta. Liha on hyvää, mutta hummeri ehkä vieläkin parempaa. Ranskalaiset ovat ohuita, kiinteitä ja rapeita. Jos jostain pitää valittaa, se on mahdollisesti annosten koko. Harkitsen koiranruokakassia – mutta syön loppuun. Akustiikka on vaimea. Ja jos Stadshuset ei olisi edessäni ja liikenne kulkisi siltaylitystä vanhaan kaupunkiin, olisimme voineet olla jossain muualla. Mutta tässä me olemme, keskellä Tukholmaa, tässä sinilistatussa rakennuksessa, rakennuskannan korkeimmassa luokituksessa
erittäin korkea kulttuurihistoriallinen arvo. Yksityiskohta, jota rakastan täysin, on julkisivu – tässä ruskeanpunaisilla lasitetuilla IFÖ-chamotte-laatoilla. Lounas kruunataan donitsilla, jossa on vaahtokarkkia, ja kahvilla. Pörröinen ja hullun makea. Lopetamme ylimmässä sviitissä – se on vertaansa vailla ja täysin täydellinen ”huoneessa pidettäviin” tapahtumiin.
– Ainoa mitä todella kaipaan täältä, on kattobaari, sanon Elin Roquetille. Hän antaa ymmärtää, että asiaa tarkastellaan ja että viereisen rakennuksen korkeus saattaa avata sellaisia mahdollisuuksia. Huippupaikka.
odotettavissa!.

Jaa

Viimeisimmät julkaisut

Viimeisimmät julkaisut

Se alkaa niinkin arkisesta asiasta kuin lautasellisesta nuudeleita. Mutta kun Ida Bauhn esittelee Vuoden Ruokalajin 2026, se on...

Kesää varten Loka lataa hiilihapotetun vetensä ananaksen ja lohikäärmehedelmän mauilla. Trooppista, hieman villiä ja hyvää.

<div class="printfriendly...

Restaurang AG nousee sijalle kahdeksan The World’s 101 Best Steak Restaurants -listalla. Menestyksen takana on vahva tiimi,...

Kotibileet ulkona juhlimisen sijaan? Siinä tapauksessa ehkäpä todella siisti kotibaari on se, panosta se. Tässä näkyy...

suositut julkaisut

Sivustomme käyttää evästeitä. Lue lisää evästeiden käytöstä: Tietosuojaseloste